Hirvenkäristys

Viikonlopuissa on parasta se, että on aikaa panostaa ruoanlaittoon. Lempiruokiani ovat pitkään uunissa haudutetut liharuoat. Pitkä haudutus takaa maukkaan lopputuloksen ja parasta pataruoissa on niiden helppous. Uuni ja pata tekevät kaiken työn puolestasi ja voit keskittyä oleelliseen eli viikonlopusta nauttimiseen!

Yksi lempiliharuoistani on hirvenkäristys, jota olen tehnyt viime aikoina melkeinpä kerran kuukaudessa.

Olen onnekas siinä suhteessa, että saan laadukasta hirvenlihaa ilmaiseksi aina kun käyn vierailemassa vanhempieni luona Pohjanmaalla. Kiitos metsästystä (tai mehtästystä, kuten meillä päin sanotaan) harrastavien veljien, jotka pitävät pakkaseni hirvenlihassa. 

Metsästyksellä on Pohjanmaalla pitkät perinteet. Hirviä on kaadettu Suomessa kivikaudelta lähtien niin omaan ruokapöytään kuin elannon hankkimiskeinona. Vuosisatojen saatossa hirvikannat ovat kasvaneet metsissä suhteelisen isoiksi johtuen 1970-luvulla tapahtuneesta hirvien rauhoituksesta. Tämän seurauksena hirvikanta kasvoi kymmenessä vuodessa yli viisinkertaiseksi. 2010-luvulle tultaessa hirvikannat ovat pienentyneet, mutta pyyntilupamääriä jaellaan vuosittain harkiten, jotta hirvikannat eivät laskisi liikaa tai nousi liian korkeiksi. 

Löysin YLE:n sivuilta hyvän jutun siitä, mitä tapahtuisi, jos hirvenmetsästys lopetettaisiin tyystin. Hirvien määrä metsissä totta kai kasvaisi, ja siitä seuraisi metsien ylikansoitusta, suurpetojen määrä kääntyisi kasvuun, hirvikolareiden määrä lisääntyisi ja metsätuhot lisääntyisi, koska hirvet elävät kasvisruoalla. Metsästyksessä on siis monia puolia – ei pelkästään se, että pakkasen voi täyttää talveksi hyvällä ja vähärasvaisella riistalla. 

Veljien metsästysharrastusta vierestä seuranneena (tai tänä päivänä enemmänkin somen kautta) en enää ihmettele, miksi riista on kaupoissa niin kallista. Ensinnäkin tarvitaan kunnon varusteet, jotta metsässä pystyy syksyisin ja talvisin kävelemään ja istuskelemaan passissa jopa 10 tuntia. Toiset metsämiehet metsästävät vuodessa vain muutamana viikonloppuna, mutta monet käyttävät metsästämiseen vuodessa kymmeniä viikonloppuja. Vaatteiden ja aseiden lisäksi tarvitaan hirvikoiria sekä lava-autoja, joilla hirviä voi kuljettaa pois metsästä. Olisitko itse valmis käyttämään omat viikonloppusi istuaksesi kylmässä ja märässä metsässä, ja raahaamaan yli sata kiloista hirveä monta kilometriä metsästä autolle? Minä itse en ainakaan olisi. Tämän vuoksi arvostan suuresti metsästäjiä, joiden ansiosta me muut suomalaiset voimme nauttia eettisestä ja ekologisesta hirvenlihasta. 

Veljen kaatama hirvi syksyllä 2016

Mutta nyt loppui paasaus ja siirrytään siihen parhaaseen osaan eli reseptiin. Kas tässä:

HIRVENKÄRISTYS

n. 800 g hirven ulkofilettä tai käristyslihaa (pakkasesta)

1 iso sipuli

2-3 rkl voita

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria

1 pullo olutta

vettä sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät

Ota liha pakkasesta jääkaappiin sulamaan edellisenä iltana. Noin 12-16 tunnissa liha ehtii sulaa sopivasti, että siitä saa helposti leikattua ohuita viipaleita käristystä varten. Täysin sulaneena ohuiden viipaleiden leikkaaminen on vaikeampaa.

Ota liha jääkaapista ja vuole lihakimpaleesta terävällä veitsellä ohuita siivuja. Apuna kannattaa käyttää liinaa tai talouspaperia, sillä sormet jäätyvät helposti kohmeistä lihaa pidellessä. 

Kuori ja hienonna sipuli. Laita kuumalle pannulle nokare voita ja paista lihasuikaleisiin kaunis paistopinta. Lihaa kannattaa paistaa 2-3 erässä. Siirrä lihat uunipataan ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuullota sipuleita hetki pannulla ja lisää lihojen joukkoon. 

Kaada pataan pullo olutta ja lisää vettä sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. 

Hauduta lihaa uunissa 150 asteessa noin kahden tunnin ajan. 

Tarjoa perunamuusin, puolukkasurvoksen ja suolakurkkujen kanssa. 

Tomaatti-leipäjuusto-cashewkastike ja naanleipää

Pakkasen paukkuessa ulkona tai ilman muutoin ollessa kylmä, alkaa tehdä mieli lämmintä ja mausteista ruokaa. Yksi suosikkiresepteistäni on intialainen tomaattinen leipäjuusto-cashewkastike, jota dippaillaan tuoreeseen naanleipään. Annos ei ehkä näytä kovin houkuttelevalta, mutta oi pojat, mitä makuelämyksiä tämä ruoka tarjoaakaan! Vasta tätä reseptiä kokeiltuani tajusin, mikä vaikutus sillä on, että mausteita paahdetaan pannulla. Mausteissa ei kannata oikaista tai jättää pois, sillä kaikkia mausteita tarvitaan, jotta makuelämyksestä tulee täydellinen. Tässä reseptissä ei ole käytetty lihaa, joten se sopii myös kasvissyöjille.

Tämä annos on myöskin maultaan aika mieto, sillä se ei sisällä chiliä tai muita tulisia mausteita. Jos tulisuutta kaipaa, niin sekaan voi heittää chilin tai pari antamaan potkua.

Tämän ruoan valmistaminen kannattaa aloittaa naanleivästä, sillä kohotukseen on varattava puolisen tuntia aikaa. Itse laitoin ensin naanleipätaikinan kohoamaan, jonka jälkeen valmistin kastikkeen. Naanleivät voi paistaa ihan lopuksi, jolloin niitä voi nauttia lämpimänä kastikkeen kera.

NAANLEIPÄ

50 g voita

1 dl maustamatonta jogurttia

1 dl maitoa

1 tl kuivahiivaa

1 tl sokeria

1 tl suolaa

4 dl vehnäjauhoja

Päälle:

voita

1. Lämmitä maito ja jogurtti kädenlämpöiseksi mikrossa. Liota hiiva sekaan. Lisää sokeri ja suola. Lisää jauhot ja sekoita, mutta vältä vaivaamasta. Sulata voi ja lisää sekaan. Anna kohota puolisen tuntia.

2. Lämmitä uuni 275-asteiseksi ja pane valurautapannu tai uunipelti valmiiksi lämpeämään. Itse olen käyttänyt sekä pannua että uunipeltiä ja todennut uunipellin toimivammaksi, sillä siihen mahtuu useampi leipä samaan aikaan paistumaan.

3. Jaa taikina noin kuuteen osaan ja kauli tai muotoile käsin osaset noin 3 millin paksuisiksi pitkulaisiksi soikioiksi.

4. Ota uunipelti tai pannu uunista, laita leivät siihen ja laita uuniin paistumaan pariksi minuutiksi. Sivele kuumat leivät voilla ja tarjoile kastikkeen kanssa.

TOMAATTI-LEIPÄJUUSTO-CASHEWKASTIKE

2 tl korianterin siemeniä

2 tl juustokuminaa

1 tl jauhettua kardemummaa

1 tl kanelia

1 tl paprikajauhetta

2 tl curryjauhetta

1 tl kurkumaa

suolaa

1 iso sipuli

2 kynttä valkosipulia

pieni pala raastettua inkivääriä

3 tomaattia

1 dl cashewpähkinöitä

2 dl maitoa

1 dl maustamatonta jogurttia

200 g leipäjuustoa

voita

tuoretta korianteria

1. Pane cashewpähkinät liottumaan maitoon. Silppua sipuli ja valkosipuli. Pilko tomaatit pieniksi paloiksi. Raasta pieni määrä inkivääriä (peukalon kokoinen pala riittää). 

2. Kuumenna kattilassa pieni määrä öljyä ja paahda mausteet suolaa ja inkivääriä lukuunottamatta. Lisää pilkotut tomaatit ja anna niiden pehmetä ja muhia pannulla hetkisen. Lisää sekaan raastettu inkivääri. 

3. Surauta cashewmaito sileäksi joko blenderissä tai sauvasekoittimella ja lisää pannulle. Kaada joukkoon myös maustamaton jogurtti. Mausta suolalla. Anna muhia hiljaisella lämmöllä.

4. Pilko leipäjuusto sopivan kokoisiksi suupaloiksi ja paista hetki pannulla. Lisää leipäjuustopalat kastikkeeseen. Lopuksi ripottele korianteria valmiin annoksen päälle. 

Alkuperäisen reseptin löydät Ruokahommia-blogista.

Helpot ja maukkaat banaanilätyt

Kokeilin tällä viikolla ensimmäistä kertaa banaanilättyjä ja yllätyin, kuinka helppoja ja nopeita ne olivatkaan valmistaa! Lätyt sisältävät vain muutaman raaka-aineen ja ovat terveellinen vaihtoehto verrattuna tavallisiin lättyihin, sillä niihin tulee vain kolme ruokalusikallista jauhoja. Banaanit ovat luonnostaan makeita, joten sokeriakaan ei tarvita. Lätyistä voi myös jättää jauhot kokonaan pois, mutta tällöin paistamisessa saa olla tarkkana, että lätyt eivät hajoa pannulle.

BANAANILÄTYT
n. 7 kpl

2 kananamunaa
2 banaania
3 rkl vehnäjauhoja
(1 tl vaniljasokeria)

Laita banaanit kulhoon ja muussaa ne tasaiseksi haarukalla. Sekoita muussattujen banaanien joukkoon kaksi kananmunaa ja 3 rkl vehnäjauhoja. Halutessasi voit lisätä joukkoon 1 tl vaniljasokeria tuomaan makua.

Anna jauhojen turvota kulhossa noin 10 min. Laita kuumalle paistinpannulle nokare voita ja paista lättyjä miedolla lämmöllä. Jos pidät pannua liian kuumalla, tulee lättyjen pinnasta helposti liian tumma. Banaanilätyt paistuvat normaaleja lättyjä nopeammin, joten pidä lättyjen paistopintaa tarkasti silmällä.

Nauti lätyt esimerkiksi tuoreiden marjojen ja turkkilaisen jogurtin kanssa.

Hurmaava Kallion Riviera

Helsingin Kallioon avattiin viime syksynä persoonallisella konseptilla toimiva korttelikino Riviera. Pieneen ja sympaattiseen elokuvateatteriin mahtuu vain 60 henkeä ja sen yhteydessä toimii baari täysillä anniskeluoikeuksilla. Viiniä ja leffaa, mikäs sen parempaa! Juomien lisäksi baarista voi tilata pientä naposteltavaa, jota voi nauttia elokuvan aikana. Listalla näytti olevan ainakin hummusta ja vihanneksia sekä napostelulautanen juustoilla, oliiveilla ja patongilla.

Riviera poikkeaa muista massakinoista myös sisustukseltaan, sillä perinteisten penkkien sijaan sali on täytetty pehmeillä sohvilla ja nojatuoleilla. Täydellinen paikka esimerkiksi romanttisille treffeille!

Olimme varanneet poikaystäväni kanssa liput paljon kehutun La La Land -elokuvan näytökseen. Saimme sohvan teatterin ensimmäisestä rivistä, ja vaikka yleensä en ikinä varaa elokuvista eturivin paikkaa, niin tässä teatterissa eturivin paikka ei haitannut lainkaan! Valkokangas oli teatteriin sopivan kokoinen, jonka vuoksi elokuvaa ei tarvinnut katsoa liian läheltä niskat jumissa. Sohvan yhteydessä oli pieni pöytä, jolle pystyi laskemaan juomat ja naposteltavat. Kokemuksena Riviera oli ainutlaatuinen ja tarjosi loistavan päätöksen työviikolle.

Ja olihan elokuvakin varsin ihastuttava ja toi mieleen vanhat romanttiset Hollywood-elokuvat. Parasta elokuvassa oli mielestäni satumainen tunnelma ja taidokkaat musikaalikohtaukset. Jos et ole vielä käynyt katsomassa La La Landia, niin suosittelen ehdottomasti varaamaan liput Rivieraan, joka luo juuri oikeanlaiset puitteet elokuvan katsomiselle.

Tätä elokuvateatteria kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos kaipaa uudenlaista kinokokemusta ja jotain pientä ekstraa. Elokuvatarjontaan voi tutustua Rivieran verkkosivuilla.

Elokuva päättyi noin klo 20, joten ehdimme vielä mainiosti katsomaan Tokoinrantaan ilotulitusta, joka järjestettiin Kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi. Rantaan oli eksynyt meidän lisäksemme vain muutama muu, jonka vuoksi ilotulitusshow tuntui hyvin privaatilta. Hiljaisen rannan ansiosta ilotulituksen äänet pystyi kuulemaan tarkasti, joka lisäsi ilotulituksen vaikuttavuutta.

Ilotulituksen jälkeen kävelimme rantaa pitkin rautatieasemalle ja ihailimme veteen piirtyviä valoja ja värejä. Ihana Helsinki! <3

Pataleipä

Viikonloppu, mikä ihana tekosyy viettää pitkä aamu sängyllä tai sohvalla lukien päivän sanomalehteä ja hörppien kuumaa kahvia. Tällaiset aamu tarvitsevat kaverikseen maistuvan aamupalan, johon itselläni usein kuuluu laadukas leipä - ja mieluiten tuoreena! Aina välillä leivon aamupalalle tuoretta leipää, ja pataleipä on mitä erinomaisin leipä, jos sattuu pitämään vaaleasta leivästä. Pataleipä on myös siitä erinomainen, että se on superhelppo tehdä, joten se sopii laiskalle leipojalle, kuten minulle. Vähällä vaivalla saa helposti artesaanitason leipää kotona, ja ilman vaivaamista! Pataleivän nerokkuus piilee pitkässä kohotusajassa.

Pataleipä on yksi syy, minkä vuoksi ostin vuosi sitten itselleni uunipadan. Ja mikä loistava ostos se olikaan! Pataleivän lisäksi käytän sitä usein erilaisten pataruokien tekemiseen.

Pataleivän perusresepti on yksinkertainen, mutta sekaan voi halutessaan laittaa siemeniä, kuivattuja hedelmiä pähkinöitä tai jopa suklaata. Tässä reseptissä on pataleivän sekaan laitettu pähkinäsekoitusta, jossa on mukana tummaa suklaata. 

PATALEIPÄ

3 1/2 dl kädenlämpöistä vettä

7 dl vehnäjauhoja

1 tl kuivahiivaa

1-2 tl suolaa (itselleni riittää 1 tl)

1/2 dl täytteitä oman maun mukaan. Voit käyttäää erilaisia pähkinöitä, kuivattua suklaata ja siemeniä. Valmiit pähkinäsekoitukset ovat tähän hyviä ja voit käyttää loput välipalana tai leffanaposteltavana. 

Valmistus

Tee taikina jo edellisenä iltana kohoamaan. Sekoita kädenlämpöiseen veteen kuivahiiva ja lisää vehnäjauhot ja suola. Heitä halutessasi jo tässä vaiheessa sekaan pähkinät ja siemenet. Sekoita kevyesti. Taikinaa ei tarvitse vaivata ja se on myös hankalaa, sillä taikina on tarkoitus jättää tosi löysäksi. Tärkeintä on, että ainekset sekoittuvat keskenään. Peitä taikina muovikelmulla ja anna kohota huoneenlämmössä vähintään 12 tuntia. 

Ripottele työpöydälle runsaasti jauhoja. Kumoa löysä, kohonnut taikina työpöydälle. Tässä vaiheessa voit heittää mukaan pienen määrän suklaata. Lisää taikinan pinnalle jauhoja ja pyöräytä taikina pari kertaa ympäri. Taikinaa ei vaivata, jotta taikinan ilmavuus säilyy. Laita leivinliina leivän päälle ja anna kohota vielä noin 30 minuuttia. 

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja laita kannellinen uunipata uuniin lämpeämään puoleksi tunniksi. 

Ota pata pois uunista ja tiputa taikina kuumaan pataan. Tämä on tärkeää sen vuoksi, että pohja saa myös väriä ja taikina ei tartu pataan kiinni.

Paista leipää uunissa kansi padan päällä 30 minuuttia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta noin 15 minuuttia, jotta leivän pinta saa kauniin värin. Kippaa valmis leipä padasta pöydälle. Itse laitan leivän vielä lepääämään leivinliinan sisään, jolloin pinta pehmee hiukan ja on helpompi leikata. 

Pizzaperjantai

Mikä olisikaan parempaa pitkän viikon jälkeen kuin itse tehty pizza ja täyteläinen punaviini? Olen kokeillut monia erilaisia täytevaihtoehtoja, mutta vain muutamat kombinaatiot ovat jääneet klassikoiksi keittiöömme. Yksi näistä on mozzarella-ilmakuivattukinkkupizza, josta olen kehittänyt oman versioni. Resepti on hyvin muunneltava ja sopii myös kasvissyöjille, jos ilmakuivatun kinkun korvaa kasvisproteiinilla, kuten vaikka mifulla. Tai sitten voi vain lisätä lempikasviksia.

Kehittämääni pizzaan tulee tomaattikastikkeen päälle kevyesti paistettua punasipulia, herkkusieniä ja luumutomaatteja ja mozzarellaa. Uunissa paiston jälkeen pizzan päälle lisätään ilmakuivattua kinkkua ja rucolaa, nam!

Mozzarella-tomaatti-sipuli-herkkusieni-ilmakuivattukinkkupizza

Pohja:

2 dl kädenlämpöistä vettä
Puolikas kuivahiivapussi
3 rkl oliiviöljyä (itse käytän chili-oliiviöljyä)
1/2 tl suolaa tai oman maun mukaan
5 dl vehnäjauhoa (Voit myös korvata osan jauhoista durumjauhoilla tai ruisjauhoilla)

Täytteet:
1 prk oregano-tomaattimurskaa (tai tavallista, jos haluat maustaa kastikkeen itse)
6 kpl herkkusieniä
1 iso punasipuli
1 rasia ilmakuivattua kinkkua
1 pallo mozzarellaa
puoli rasiaa luumutomaatteja tai muita pieniä tomaatteja
juustoraastetta

Valmista ensin pizzapohja: Sekoita kädenlämpöiseen veteen puolikas kuivahiivapussi, vehnäjauhot, suola ja oliiviöljy. Vaivaa tasaiseksi.

Pizzapohjassa on tärkeintä olla lisäämättä liikaa hiivaa, jolloin pohjasta ei tulee liian paksu. Noudata myöskin vehnäjauhon määrää, sillä liika jauho tekee pohjasta kovan. Taikina kannattaa mieluummin jättää hiukan tahmaiseksi. Peitä taikina liinalla ja laita se lämpimään paikkaan kohoamaan. Itse laitan yleensä tiskialtaaseen lämmintä vettä ja laitan kulhon veteen odottelemaan siksi aikaa, kun teen täytteen.

Valmista täytteet: Pilko herkkusienet viipaleiksi ja pilko punasipulista ohuita viipaleita. Paista herkkusienet öljyssä tai voissa kypsiksi ja lisää loppuvaiheessa punasipuli. Paista punasipulia pannulla herkkusienten kanssa noin minuutin ajan, jolloin kitkeryys häviää sipulista.

Viipaloi mozzarella ja puolita luumutomaatit.

Taputtele pizzapohja leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Ripottele pizzataikinan päälle jauhoja, jolloin pohjan muotoilu uunipellillä on helpompaa.

Levitä pohjalle tomaattimurskaa, lisää paistetut herkkusienet ja sipuli, puolitetut tomaatit ja mozzarella. Ripottele päälle vielä kevyesti juustoraastetta.

Paista pizzaa uunin keskitasolla 225 asteessa 15-20 minuuttia.

Lisää pizzan päälle ilmakuivattua kinkkua ja rucolaa. Nauti!

And so it begins!

On ensimmäisen blogipostaukseni aika. Jo monen vuoden ajan olen pohtinut oman blogin perustamista, ja pitkän harkinta-ajan jälkeen päätin alkaa jakaa omia lempireseptejäni blogin muodossa. Luvassa ei ole gurmeekokeiluja, eikä tarkoituksena ole keskittyä ottamaan mahdollisimman hienoja ruokakuvia, vaan keskiössä on konstailematon ja maukas ruoka. Kokkailuni keskittyvät usein viikonloppuihin, jolloin minulla on aikaa panostaa ruokiin.

Olen kotoisin Keski-Pohjanmaalta pienestä maalaiskylästä. Lapsuudessani ja nuoruudessani meillä kotona syötiin hyvin perinteisiä, suomalaisia ruokia. Uskon, että meitä kaikkia maalla kasvaneita yhdistää viha-rakkaussuhde yhteen asiaan - nimittäin perunaan! Sitä nimittäin riitti ja sitä syötiin niin lounaalla kuin päivälliselläkin, ja tämä aiheutti ainakin itselleni sen, että opiskelemaan lähdettyäni 19-vuotiaana meni monta vuotta ennen kuin pystyin edes katsomaan perunaa päin yliopiston ruokalassa. Onkohan tämä monelle muulle maalla kasvaneelle tuttu tunne? Nykyään pystyn kyllä syömään perunaa, vaikka aika harvoin sitä itse kotona laitan. Ehkä joitakin perunareseptejä tullaan kuitenkin blogissani näkemään? Aika näyttää.

Joka tapauksessa, tervetuloa blogiini! Toivottavassa jakamani reseptit innostavat teitä kokeilemaan uusia asioita keittiössä, tai sitten ottamaan vanhan klassikon takaisin omien reseptien joukkoon.

Kuvassa viikonlopun kukkaloistoa tulppaanien muodossa. Niistä tulee aina ihanan keväinen olo, vaikka ollaan vasta tammikuussa. :)